Molemminpuolista hyväksikäyttöä

Eräs nelikymppinen miespuolinen tuttuni kertoi minulle suhteestaan elämänsä ainoaan ”rakkauteen”.

Hän oli jopa kaksi kertaa yhdessä saman ihmisen kanssa (yhteensä kuitenkin vain viitisen vuotta). Hän kuvaili naista sanoilla ”kaunein nainen, jonka oli koskaan nähnyt”… Se oli ”rakkautta ensi silmäyksellä”. Vaikka hän silloin työskentelikin autokoulussa, hän oli ”täysin sokea niille päivittäin ympärillään pyöriville teiniperseille”. (Kyllä, hän todella käytti itse sanaa teiniperse). Seksiä tässä erityislaatuisessa ihmissuhteessa oli kertoman mukaan päivittäin.

Mitään muuta mies ei oikeastaan naisen positiivisista ominaisuuksista kertonutkaan, joten ehkäpä ulkonäkö ja seksi rinnastuivat miehen näkökulmasta elämän suureen rakkauteen.

Muutoinhan mies kuvaili tätä elämänsä rakkautta toteamalla muun muassa, että nainen ”ei ollut läsnä”. Lisäksi naisella oli ollut ”itsekäs vaihe”: nainen oli lähtenyt maailmalle etsimään itseään ashrameista ja dokumentoinut tämän syvällisen etsintämatkan omaan sieluunsa ottamalla valokuvia upeista maisemista ja jakamalla ne somessa, koska tunnetustihan yksilön henkinen kasvu edellyttää tykkäyksiä muilta.

Mies ei jäänyt liiaksi surkuttelemaan exänsä lähtöä vaan löysi itselleen uuden naisystävän Tinderistä. Hän oli parisen vuotta yhdessä tämän uuden, omien sanojensa mukaan upean naisen kanssa ja nainen jopa asui suurimman osan miehen luona. Nainen oli menestyvä yrittäjä ja mies kertoi minulle miten kalliita käsilaukkuja nainen osteli. Nainen teki terveellistä ja hyvää ruokaa ja mies kävi usein naisen ohjaamilla ryhmäliikuntatunneilla. Miehen mielestä harmillista oli, että tämä nainen halusi aina ”keskustella”. Lopulta seksikään ei enää tuntunut mukavalta ja siksi mies jätti muutoin niin upean naisen.

Kun mies kertoi tästä ihmissuhteestaan, saamani mielikuva oli, että pariskunta teki kyllä paljon asioita yhdessä, mutta he eivät todellisuudessa tutustuneet kunnolla toisiinsa sinä aikana kun olivat suhteessa. Tämän naisen ulkonäköä ei oikeastaan edes mainittu eli se ei ollut yhtä olennaisessa osassa kuin elämän rakkauden kanssa. Tämäkin nainen oli vain lista miehelle hyödyllisiä ominaisuuksia.

Jossain välissä elämän rakkauskin oli palannut reissuiltaan. Tuttuni ja elämän rakkaus eivät enää päätyneet kolmatta kertaa yhteen, mutta mies kävi auttamassa naista muutossa ja he olivat jälleen harrastaneet miehen mielestä aivan uskomatonta seksiä…

Tuon kuultuani en voinut karistaa epämiellyttävää tunnetta, että se ihmissuhde perustui lähinnä molemminpuoliselle hyväksikäytölle (ja jos seksi olisi myös naisen mielestä ollut niin uskomatonta, ihmissuhteen nykytila olisi voinut olla hyvinkin erilainen).

Kun naisella oli itsellään tarve miehelle (joko junttivoimalle kuten esimerkiksi muuttoavulle tai sitten jonkun mukavannäköisen miehen jakamattomalle huomiolle, jos sitä ei saanutkaan muualta), nainen piti kiltin koiransa roikkumassa kuvioissa. Mies sai korvauksena orjatyöstään sopivan säännöstellysti ”uskomatonta seksiä maailman kauneimmalta naiselta”.

Eipä mieskään vaikuttanut lopulta olevan aidosti järin kiinnostunut naisen henkisestä puolesta eikä hän tehnyt kaikkeaan ollakseen yhdessä ”elämänsä ainoan rakkauden” kanssa. Sen, mitä hän ei saanut tuolta niin sanotulta elämänsä rakkaudelta, hän lähti hakemaan muualta. Ei taistelua rakkauden voittamiseksi takaisin, ei vaivannäköä, ei rohkeutta… Onko sellainen oikeastaan rakkautta?

Olen pohtinut, pysyikö seksi miehenkin mielestä juuri siksi niin erityislaatuisena ettei hänkään oikeastaan halunnut olla liian läsnä ihmissuhteissaan eikä nähnyt naista itsestään erillisenä yksilönä vaan ainoastaan omien seksuaalisten tarpeidensa täyttäjänä.

En tuomitse. Varmasti moni muukin nauttii itsensä ja maailman unohtamisesta ja mikä voisikaan olla helpompi tapa aikaansaada se sallitulla tavalla kuin sekoittaa päänsä seksihormoneilla. Olen itsekin tehnyt sitä.

Paljon pelottavampaa on harrastaa seksiä ihmisen kanssa, johon kokee todella syvää henkistä yhteyttä. Se on alastomuutta, jota ei voi sanoin kuvata.

Todellinen rakkaus pääsee ihon alle, eikä mikään muuta ihmistä niin kuin sellaisen rakkauden löytäminen. Kaikki ulkoiset temppeliretket jäävät turhiksi ja vasta silloin seksi muuttuu uskomattomasta jumalaiseksi. Kun sen kokee, ei enää halua mitään muuta.

Siitäkin syystä ihmissuhteissa kannattaisi kokeilla muutakin kuin molemminpuolista hyväksikäyttöä.