Rakkauden rajat

”Ne pääsee kuitenkin liikkumaan, joiden tarvitsee.”

Siis töitä saa mennä tekemään Uudenmaan rajojen tuolle puolen.

Onko eurojen tienaaminen (verovaroja valtion kassaan) ainoa riittävän tärkeä ja suojattava arvo, että Uudenmaan rajat saa ylittää? Entä jos minulla on muita välttämättömiä tarpeita kuin työn tekeminen? Kuten tarve tavata paras ystäväni, joka sattuu asumaan tois puol rajjaa? Entä rakkaus? Onko se riittävän tärkeä arvo, että olisi tarpeellista päästä rakkaansa luokse toiselle paikkakunnalle, rajojen yli, ihan vain ollakseen lähellä? Päästä halaamaan häntä, rakastella? Entä jos haluankin ajaa Uudeltamaalta Nääsvilleen asioimaan, tukemaan jotain paikallista pienyrittäjää? Entä jos haluan päästä ostoksille ruokakauppaan, joka olisi näppärästi kahden kilometrin säteellä, mutta minut käännytetään ajamaan parinkymmenen kilometrin päähän, koska korona-rajoitukset nyt vaan on semmoisia, eikä lähikaupassa (lähimmässä kaupassa) käynti ole jonkun muun mielestä tarpeellista? Eräs asiakkaani suri sitä, ettei pääse siivoamaan sukulaisten hautoja, kun ovat väärällä puolella rajaa…

”Täällä tästä rajoittamisesta tehdään ihan turhan suuri haloo, se on ihan pikkujuttu. Aasiassa ihmiset ovat tottuneempia siihen, että valtiovalta voi tarvittaessa rajoittaa vapauksia.”

Kyllä, vanhat kunnon kommunistit tankkeineen ja konekivääreineen pitivät hienosti huolen siitä, ettei aukioille turhaan hakeudu mielipiteitään vapaasti ilmaisevia, loukkaamattomia vapauksiaan ja ihmisoikeuksiaan vaativia mielenosoittajia. Aika pelottavaa, että Suomestakin löytyy ihmisiä, joiden mielestä on ok rajoittaa ihmisoikeuksia, kunhan käsky vain tulee ”ylhäältä”.

”No, myöhemmin sitten nähdään kuka oli oikeassa.”

Niin siis millä tavalla oikeassa? Oikeassakin voi olla niin monella eri tapaa. Lasketaanko vain ruumiita, mennään semmoiseen numeeriseen arviointiin ja vertailuun? Vai pitäisikö tässä myös pohtia syvätason arvoja? Tai vaikka sitä, millaisia vaikutuksia tällä voi olla pitkässä juoksussa talouteen, yrityksiin, perheisiin…? Olisi varmasti ihan hyvä, jos epäterveet firmat menisivät konkurssiin ja huonot parisuhteet kariutusivat, mutta kun tässä on todellinen riski että lapsi lähtee nyt pesuveden mukana – ja vauhdilla lähteekin!

Kun lopulta mennään siihen, mikä on oikein ja mikä väärin, niin vapaina syntyneiden yksilöiden perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien rajoittaminen vähän ”fiilispohjalta” on lähtökohtaisesti väärin. Kaikkien ihmisoikeuksien rajoitusten tulisi aina olla ehdottoman välttämättömiä. Onko liikkumisen rajoittaminen valtion rajojen sisällä todella vielä tässä vaiheessa millään muotoa välttämätöntä? Vastatkaa, perustelkaa! En ole vakuuttunut. En itse pelkää koronaa, tulee jos on tullakseen, joten miksen saa itse tehdä muiden mielestä vastuuttomia asioita, jos kuitenkin haluan tehdä niitä ennen kaikkea yksin tai pienessä ystäväporukassani ja pysyn poissa suuremmista kokoontumisista ja iäkkäiden tai muiden riskiryhmiin kuuluvien lähistöltä?

Ruotsissa voi kuolla määrällisesti ja jopa suhteessa väestöön enemmän porukkaa koronaan, silti he tekevät aivan oikein. He antavat yksilöille sekä valtaa että vastuuta. Suomessa selvästi ajatellaan, että ihmiset ovat idiootteja, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan. Onneksi joku pitää huolen rautanyrkillään. Minulla vain on lähtökohtainen, rikkomaton oikeus olla idiootti, kunhan olen idiootti vaarantamatta muita.

Isot pojat hymyilevät, koska he tietävät että vallankumouksia ei enää käydä aseilla. Ne käydään rahalla.

Rakkaudella on nyt hallituksen määräämät fyysiset rajat. Katsotaan miten tästä eteenpäin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *