Merkityksellisiä asioita

Onko merkityksellistä rakastaa vai saada rakkautta?

Vastaan tähän: Molempia. Tärkeintä on rakastaa ensin itseään ja sitten toista, ja sen jälkeen osata vastaanottaa rakkautta eikä tyytyä mihinkään puolittaiseen. Vanhan itämaisen viisauden mukaan rakkauden kokeminen tekee rohkeaksi ja sen vastaanottaminen antaa voimaa.

Miten moni kuitenkaan uskaltaa antaa tai edes vastaanottaa sitä tarpeeksi, jotta oma sydän voisi puhjeta kukkaan?

Tapasin ihmisen. Rakastuin. Päätin oppia kaiken rakkaudesta.

Sitä, mitä ei ole (kokenut), ei osaa kaivata. Jos ei ole koskaan kokenut sitä, millaista on olla täysi, sitä ei voi tunnistaa (se on löydettävä). Silloin tyytyy osittaiseen tyhjyyteen, eikä vaadi liikoja. Luulee (toivoo) ehkä, ettei muilla mene sen paremmin.

”Kaikki tekevät kompromisseja.” Eivät kaikki.

Löysin sellaisen muodon rakkaudesta, mitä haluan itse antaa ja vastaanottaa. Nyt kun olen sen kerran kokenut, en enää halua mitään muuta.

Nyt vasta rakastan. Herään aamuisin onnen tunteeseen. Koen maailmassa syvää kauneutta, jollaista en ole koskaan tuntenut. Saatan nähdä lehtien tanssivan niin täydellisesti, että kyynelehdin onnesta. Ja koen jatkuvaa kiitollisuutta.

Näen, kun aiemmin olin sokea. Ennen kaikkea näen täydellisen selvästi omaan sydämeeni, se ei yritä huijata minua enää. Se tietää, että minä tiedän jo totuuden.

En halua omistaa ketään, koska minua ei voi omistaa. Olen vapaa. En tarvitse keneltäkään loppuelämää, minulle riittää lyhytkin aika, kunhan se on merkityksellistä ja täynnä rakkautta. Sen minulle annetun hetken ajan sitoutumisen on oltava sataprosenttista.

Sydämeni on vahva, mutta jos sitä hakkaa, laiminlyö, kiduttaa… Se ymmärtää nyt lähteä heti. Se ansaitsee parasta. Se ei halua enää välinpitämättömyyttä, merkityksettömiä pelejä, manipulaatiota, alistamista, ansoja, selkärangattomuutta, ulkoisia meriittejä vailla substanssia. Olen tehnyt valtavan työn puhdistautuakseni turhasta paskasta. Miksi sotkisin itseni siihen uudestaan?

En tarvitse uutta kumppania vaihtaakseni pois väärän. Voin lähteä ilman uuden ihmisen tarjoamaa turvaverkkoa, olla yksin ja luottaa siihen, että sen oikean tunnistaa heti – tuli hän vastaan huomenna, vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä. Siihen saakka olisin silti onnellinen: minulla on ihan oma täyttymyksellinen elämä!

Vain se, joka on kävellyt samaa polkua ja lentänyt lohikäärmeellä, noussut tuhkasta feeniks-linnun kanssa ja kesyttänyt kuolemattoman yksisarvisen voi ymmärtää, mitä tarkoitan.

Vain ne, jotka tekevät herkeämättä työtä rakkauden eteen joka ikinen päivä voivat päätyä rakkauden avoimeen syliin.

Se, jolle rakkaus on merkityksetöntä, älköön vaivautuko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *