Käykö flaksi – viimeistä viedään

Tiiaa oli ärsyttänyt koko illan. Hän oli pukeutunut viimeisen päälle ja ostanut uudet Michael Korsin korkkarit tätä iltaa varten, käynyt kampaajalla, meikannut (contouringia unohtamatta) ja uusinut ripsienpidennykset ja lähes huomaamattomat huuli-injektionsa. Koko ajan tuntui kuin joku muu olisi saanut kaiken sen huomion, mikä hänelle kuuluu.

Työpaikan komein sinkkumies oli lähtenyt sen palkalaskennan horon kanssa jo alkuillasta jonnekin ja Tiia halusi päästä tositoimiin. Kotona ei ollut moneen viikkoon tapahtunut mitään eroottista. Tuntui, että mies jättäytyi ylitöihin aina aivan tahallaan. Tiialla oli tarpeita.

Joku tuli seisomaan pöydän viereen. Tiia oli liian ajatuksissaan kuullakseen mitä mies sanoi, mutta muut purskahtivat nauruun niin hän nauroi nopeasti mukana. Hän kääntyi katsomaan tulijaa. Ou wau! Olipa komea ilmestys!

Vaatteet olivat ihan perus-Tommy Hilfigeriä, mutta kädessä miehellä oli Longinesin Master Collection rannekello, joten jos kelloon voi laittaa kolme tonnia niin rahasta ei varmasti ole pulaa. Olikohan miehellä Porsche? Tai ehkä Audi? Hän jotenkin vaikutti ihan Audi-mieheltä. Miehellä ei ollut sormusta, joten jos tästä tulisikin jotain pidempiaikaista kuin vain tämän illan sutaisu, niin voisi katsoa mitä kaikkea tämän komean, treenatun ja siististi pukeutuvan miehen kanssa oikein keksisi.

Tiia käänsi heti ylävartalonsa kohti hänen viereensä istunutta miestä, laski leukansa, katsoi miestä viekottelevasti alta kulmien ja hymyili vinosti. Hän kertoi pari hauskaa anekdoottia, vei puheenvuoron muutaman kerran ja osoitti olevansa naisryhmän sosiaalinen alfa.

Mies piti kaikille seuraa, mutta oli selvästi huomannut Tiian panostuksen. Tiia toki oli seurueen ehdottomasti kaunein ja näyttävin nainen ja osoitti pukeutumisellaan ja ulkoisella olemuksellaan korkeaa statusta. Mies osti kukkia kaikille ja juomia kaikille, mutta oli odotetusti alkanut jutella enemmän Tiian kanssa, vaikka huomioikin hyväkäytöksisesti muiden vitsit ja kysymykset. Tiia nauroi äänekkäimmin ja liikehti eniten. Mies söi häntä katsellaan. Hän päätti ylittää koskemattomuusrajan, ja kosketti miestä kevyesti reiteen. Tämä oli toiminut aiemminkin.

Tiia oli lukenut paljon nopean yhteyden muodostamisesta, kun hänen oma miehensä oli niin kauhean kylmä ettei Tiialle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin käydä hakemassa lämpöä kotinsa ulkopuolelta. Tällä miehellä oli pirullista pilkettä silmäkulmassa, ja vaikka hän siirsikin Tiian käsen pois reideltään niin hänen silmissään oli jo seksuaalisen pedon katse. Tiia alkoi tuntea kutinaa pikkareissaan ja päätti tehdä kaikkensa saadaksen tuon miehen nopeasti kaadettua.

Tämä tapaus oli Tiiasta paljon komeampi ja pantavampi kuin se edellinen hyvännäköinen mutta vähän tylsä perheenisä, joka innostui Tiiasta niin paljon, että pölvästi jätti vielä perheensäkin. Kyllähän perheenisän olisi pitänyt tajuta, että he painivat sen verran eri sarjoissa että olisi vaan ollut iloinen, että pääsi tyydyttämään Tiian ja sitten mennyt takaisin kotiin.

Mikään pikkupomo ei saanut Tiiaa lähtemään investointipankkiirimiehensä luota. Tiian miehellä oli sentään Porsche ja poreallas ja silloin kun hän panosti, hän osti Bollinger-shampanjaa ja kolme tusinaa ruusuja. Heidän kotinsa oli arkkitehdin suunnittelema ja sijainniltaan hyvin keskeisellä arvoalueella. Hän sai ostaa kaikki huonekalunsa Vepsäläiseltä ellei hän sitten tilannut sisustussuunnittelijansa kautta uniikkituotteita. Tiia oli tottunut tiettyyn tasoon. Mutta tällä miehellä oli pikaisen vilkaisun perusteella statussymbolit kunnossa. Tähän voisi vaihtaakin, kun tämä oli myös komeampi kuin oma ja selkeästi korkeasti koulutettu ja älykäs. Jotenkin uskomattoman täydellinen paketti.

Tiia kujersi ja kikatteli, puhui pikkutuhmia ja osoitti olevansa nokkela muttei pelottava. Semmoinen oikealla tavalla yksinkertainen, mutta silti mielenkiintoinen. Juttu luisti. Kohta Tiia ehdottaisi viattomasti, jos mies lähtisi hänen kanssaan… Mitä nyt? Mies nousi yllättäen seisomaan. Aivan varoittamatta mies ilmoitti, että häntä väsytti ja hän lähtisi nyt kotiin. Hän kiitti koko porukkaa hyvästä seurasta.

Tiia järkyttyi. Mitä helvettiä? V***n äijä! Kuinka mies kehtasi? Heillähän oli selvästi kemiaa! Mies halusi häntä varmasti yhtä paljon kuin hän miestä. Hän tunnisti kyllä sen ilmeen. Mutta nyt Tiia ei saanut edes erityistä jäähyväistä. Mies katsoi häntä suoraan silmiin julmasti hymyillen samalla kun osoitti sanansa muille. Mies näki aivan varmasti Tiian reaktion! Hän teki sen tahallaan! Hän haastoi Tiian!

Ja nyt hän vain lähti! Ei toivettakaan että Tiia seuraisi tuota k**ipäätä mihinkään! Hän ei ole mikään säälittävä ritsa!

Aamuyöstä kun joku baarista mukaan lähtenyt ihan kivannäköinen mieshenkilö yritti räveltää jotain Tiian päällä, Tiia ajatteli, että hän vielä kostaa miehelle. Kehtasikin. Hän tietää miehen nimen, hän selvittää numeron. Hän aikoo vielä näyttää miehelle.

Aqua: Barbie girl

Käykö flaksi – Pepen tarina

Pepe katsoi kun mies tuli baariin ja tutki katsellaan baaripöydät läpi. Miehen katse kohdistui äänekkäässen naisseurueeseen ja Pepe kaivoi puhelimensa esiin. Tänä iltana hän voisi vihdoin paljastaa, mitä naisen ”rakas aviomies” harrasti.

Pepe oli jo pitkään ollut rakastunut naiseen. He olivat olleet ystäviä teini-iästä saakka. Ystäviä siksi, ettei Pepe ollut koskaan uskaltanut ilmaista tunteitaan. Jo nuorena hän koki olevansa huonompi kuin rakkaansa. Mutta hän teki kaikkensa, jotta rakastettu olisi nähnyt hänen arvonsa. Hän auttoi, kuunteli, suojeli, keskusteli, heillä oli syvä henkinen yhteys (joskus tuntikausia livahti ohi kuin varkain, kun he uppoutuivat keskusteluun) ja olivathan he joskus teini-ikäisinä suudelleet ja vähän hiplailleetkin toisiaan humalassa. Pepen vanhemmat olivat silloin tulleet yllättäen kotiin ja homma oli katkennut siihen. Pepe ei ollut enää seuraavana päivänä uskaltanut puhua asiasta, eikä siihen palattu.

Nainen muutti parikymppisenä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan yliopistoon mutta he ylläpitivät yhteyttä. Kumpikin alkoi seurustella tahoillaan, kokeilivat vähän ihmissuhteita, se vähän kuului asiaan siinä iässä. Kului vuosia ja he tapasivat silloin tällöin – yleensä vielä vähän salaa kumppaneiltaan, vaikkei mitään seksuaalista tapahtunut. Nainen kertoi yleensä syvimmät tuntonsa Pepelle ja Pepe hänelle. Siksi tulikin järkytyksenä, että nainen oli karannut maistraatissa naimisiin jonkun miekkosen kanssa, jota Pepe ei ollut koskaan edes tavannut eikä edes kuullut naisen mainitsevan miehestä. Salamarakkaus, sielunkumppani. Näitä sanoja nainen käytti.

Pepe kuunteli, mustasukkaisena ja kärsivänä, mutta yhä hiljaa. Tarinat miehestä kuulostivat liian hyviltä ollakseen totta: aamiaiset vuoteeseen, ruusu joka päivä, hierontaa ja pitkiä esileikkejä, kalliita koruja lahjoiksi ilman mitään erityistä syytä, mies maksoi matkat ulkomaille, osteli naiselle kauniita vaatteita. Olisi hänkin pystynyt samaan. Hän olisi tehnyt enemmänkin, jos olisi vain saanut mahdollisuuden.

Tarinat vähenivät yllättävän nopeasti ensimmäisen puolentoista vuoden jälkeen. Nainen alkoi muuttua hiljaisemmaksi ja hänen hehkunsa alkoi hiipua. Hän ei pitänyt enää itse yhteyttä, ei lähtenyt kotoa. Pepe sai olla koko ajan aktiivinen ja siksi hän yritti kysellä oliko jokin hätänä, mutta nainen väitti kiven kovaan, että kaikki oli hienosti.

Pepe erosi jälleen yhdestä tyttöystävästään ja päätti jäädä yksin. Hän tiesi itse, miten paljon rakasti naista. Miksei hän saanut sanottua sitä? Monet naiset yrittivät napata hänet ”markkinoilta”, mutta häntä ei enää kiinnostanut. Hän ei myöskään jäänyt ilman satunnaista seksiseuraa, koska hän piti itsestään huolen ja oli karismaattinen kaveri.

Pepe oli kuitenkin sinkku parhaassa iässä, joten hän vietti yleensä viikonloppuisin aikaa ulkona ystäviensä kanssa. Eräänä iltana hän näki miehen baarissa. Katseli raivoissaan miehen touhua kun ajatteli naista kotona kärsimässä. Pepe alkoi nähdä miestä useamminkin baarissa. Pepe kysyi viimeisimmän kerran jälkeen ensimmäistä kertaa naiselta, oliko mies ollut ulkona ja oliko heillä ongelmia suhteessa. Silloin nainen oli purskahtanut itkuun, ei kuitenkaan sanonut mitään. Pepe koki jälleen samaa raivoa miestä kohtaan, mutta yritti pysyä rauhallisena. Hän piteli naista ja silitti hellästi rakastamansa naisen hiuksia.

Kun mies istui Pepen entisen työkaverin Tiian viereen, Pepe tiesi että tänä iltana hän näyttäisi naiselle totuuden. Ehkä nainen sitten ymmärtäisi lähteä ja näkisi myös miten paljon hän välittää naisesta.

Pepe otti kuvan siitä kun mies tilasi ruusuja seurueelle ja lähetti sen naiselle. Seuraavan kuvan hän lähetti puolta tuntia myöhemmin kun Tiia todella pani parastaan ja mies nautti joka hetkestä. Pepe toivoi, että nainen vastaisi hänelle jotain ja lähetti kuvan tekstillä: ”Samaa menoa koko ilta.” Nainen ei kuitenkaan vastannut. Pepe lähetti vielä yhden viestin kolmen aikoihin. Sen jälkeen hän lähti kotiin nukkumaan.

Häntä ahdisti, ettei nainen ollut reagoinut yhteenkään viestiin. Olikohan kaikki kunnossa? Ehkä nainen nukkui. Ehkä hän kommentoi vasta huomenna. Pepen vatsaa väänsi ja rintakehää puristi.

Huomenna hän kertoo tunteistaan. Syteen tai saveen.

Bon Jovi: Always

Käykö flaksi – revisited

Nainen odotti kotona. Oli aamuyö, minuutit kuluivat verkkaisesti. Digitaalisen kellon numerotaulussa loisti 03:33.

Hän oli alkuillasta saanut lyhyen viestin: ”Töiden jälkeen Jaken kanssa baariin. Ei tarvitse turhaan valvoa, tulen puolenyön jälkeen. Rakastan sinua.”

Tämä oli toistuvaa. Hän oli yksin perjantai-iltana. He olivat olleet yhdessä vasta kolme vuotta, naimisissa niistä yhden, mutta hänet oli taas jätetty yksin kotiin. Mies hädin tuskin kuunteli häntä, enää ei tullut kukkasia niin kuin alussa. Mies toki välillä oli uskomattoman huomaavainen, yleensä erityisesti silloin kun oli vieraita – silloin häntä kohdeltiin kuin prinsessaa. Tai silloin kun hän oli selvästi poissa tolaltaan ja kiukutteli kuin pikkulapsi. Silloin mies hoivasi häntä. Hän tajusi, ettei ollut koskaan tasavertainen.

Puoli kahden pintaan hän sai ensimmäisen kuvaviestin ystävältään Pepeltä. Kuvassa hänen miehensä ojenteli kukkia naisille ja istui yksin (ei Jakea??) naisseurueessa. Kahden aikoihin tulleessa viestissä joku nainen oli asettanut käden hänen miehensä reidelle ja kumartunut niin lähelle kuiskaamaan jotain, että hänen ylävartalonsa painautui miestä vasten. Pepe kirjoitti ”Samaa menoa koko ilta.” Kolmelta hän sai viestin, jossa mies ja sama nainen olivat siirtyneet hieman kauemmas muusta ryhmästä, kumpikin kumartuneina toisiinsa päin, keskustelu vaikutti antoisalta ja heillä oli selvästi hauskaa.

Nainen itki lohduttomasti. Hän tiesi, koska oli kuullut ystäviltä ja nähnyt kuviakin, että mies teki aina samaa kun silmä vältti. Kun hän oli poissa, mies unohti hänen olemassaolonsa. Mies ei välittänyt hänen tunteistaan, haki vain huomiota! Mies tarvitsi jostain syystä aina ulkopuolista validaatiota.

Nainen piti itsestään huolta, treenasi paljon, yritti pysyä positiivisena, oli jopa yrittänyt suhtautua miehen selkärangattomaan toimintaan ymmärtäväisesti ja yritti todella kunnioittaa ja rakastaa miestään. Miehellä oli kertomansa mukaan ollut raskas lapsuus ja luottamusongelmia, mutta kun he päättivät mennä naimisiin, he olivat sopineet että he saisivat yhdessä asian hoidettua. Koskaan mies ei kuitenkaan halunnut lähteä terapiaan, eikä oikeastaan keskustella asioista.

Suhteen alussa mies oli ollut niin ihana ja jutellut kaikenlaista. Nykyään hän ja mies vain harrastivat suurimmaksi osin aikaa kaikkia ”makeita” asioita näkyvästi yhdessä ja mies julkaisi heidän hymykuviaan somessa. Ei häntä oikeasti hymyilyttänyt. Häntä yökötti. Edustusvaimo. Enintään. Muita naisia oli ollut jossain muodossa koko ajan. Hän ei tiennyt, oliko naisten kanssa jopa seksiä, henkistä läheisyyttä vai pelkästään semmoista pientä lääppimistä ja flirttiä. Hän tiesi vain, että kaikki se oli häneltä pois. Heidän keskinäisestä suhteestaan pois.

Ovi kävi. Mies tuli makuuhuoneeseen. Nainen kertoi Pepen olleen baarissa ja nähneen kaiken. Hän ei kertonut kuvista. Hän halusi tietyllä tapaa testata miten paljon mies kertoo itse.

Mies otti hänet lähelle ja kiusoitteli vähän. Suukotti. Halasi. Peruskuvio. Esitti retorisen kikkailukysymyksen pettämisestä – voiko pettää ilman seksiä? (No voi, syvälliset keskustelut jonkun muun kanssa oli naiselle jopa pahempi ajatuksena kuin satunnainen seksi jonkun tuntemattoman kanssa – hän halusi olla se ”uskottu” ja puolisonsa paras ystävä).

Mies kertoi itse koskettelusta, mutta pystyikö nainen olemaan varma, että se jäi siihen? Mies käytti Pepestä sanaa vakooja ja yritti kaikin tavoin horjuttaa Pepen uskottavuutta. Sitten vedottiinkin jo siihen, että kaikkien pitäisi olla leikkisiä pikkuflirttejä. Nainen ei ollut. Hän halusi rakastaa ja kunnioittaa vain yhtä. Miehen huulilta valuivat kaikki samat vuolaat hunajaiset selittelyt, mitkä hän oli kuullut niin usein, että olisi pystynyt ennustamaan seuraavan lauseen lähes sanatarkasti.

Miksi hänestä ei enää tuntunut siltä, että mies rakasti häntä niin paljon kuin väitti? Rakastiko ollenkaan.

Tilanne on kestämätön.

Pitäisikö naisen kasvattaa selkäranka vai olla rennompi asian suhteen? Pitäisikö hänen lähteä sittenkin etsimään miestä, joka vastaa hänen tarpeisiinsa ja haluaa hänen olevan onnellinen vai pitäisikö hänen vielä sadannenviidennentoista kerran yrittää käydä keskustelua kummankin tarpeista?

Entä kannattaako enää yrittää, kun luottamus on mennyttä?

Voiko ihminen muuttua?

Jaa-a, mitä sanoo ysärimies Dr. Alban.

”It’s my life.”

Käykö flaksi?

Mies lähestyi tuntemattomia naisia rohkeasti.

Hän oli mukavannäköinen, siistit vaatteet, muutenkin siistitty olemus. Hän oli selvästi harjoitellut muutaman hauskasti ilmaistun aloituksen, jolla sai naiset nauramaan ja rentoutumaan. Sen lisäksi hän osasi improvisoida sekä kiusoitella ja haastaa kuulijoita juuri oikealla tavalla, joten hän sai luvan istua seuraan.

Hän esitti naisille paljon avoimia kysymyksiä. Osa niistä vaikutti jälleen hieman harjoitelluilta, mutta ei se ketään haitannut. Hän kuunteli, vaikutti aidosti kiinnostuneelta. Ei kosketellut ketään. Hymyili ja nauroi kyllä paljon. Tarjosi kaikille juomat, jopa pariin otteeseen. Osti myös ravintolassa myytävistä ruusuista yhden jokaiselle pöydässä istuvalle naiselle, ei vain sille, jonka kanssa hän keskusteli eniten. Oli helppo huomata heidän välillään tiettyä kemiaa. Nainen asetti kätensä miehen reidelle, kuiskasi jotain hänen korvaansa. Mies siirsi naisen käden pois reideltään, mutta selvästi vastasi flirttiin. Muut naiset jäivät koko ajan vähän vähemmälle huomiolle. Lopulta mies jutteli heidän kanssaan vain satunnaisesti.

Mies istui pöydässä yhteensä puolisentoista tuntia. Sen jälkeen mies nousi ylös, kiitti naisia ja lähti.

Ravintolan ulko-ovella hän kaivoi taskun pohjalta sormuksen, asetti sen vasempaan nimettömäänsä, kiitti portsareita ja lähti kotiin.

Vaimo oli yhä hereillä ja itkuinen. Syytti miestä pettämisestä, kertoi että jälleen joku tuttu oli nähnyt miehen ravintolassa vieraita naisia naurattamassa.

Mies otti vaimon syleilyyn ja suukotti hiuksia. Hän vastasi kysymällä, voiko hän oikeastaan pettää vaimoaan, jos ei kuitenkaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Ei edes suudellut tai halaillut. Hän haluaa olla rehellinen, ja kyllä, yksi nainen yritti kyllä koskea häneen, mutta hän sanoi heti ei ja siirsi vieraan naisen käden pois. Eikö naisen liian utelias ja tilanteen selvästi väärin tulkinnut vakooja muistanut kertoa sitä? Se mitä ravintolassa tapahtui, oli vain ja ainoastaan hauskanpitoa ja kevyttä flirttiä. Ihminen on leikkisä eläin. Ei asioita pidä ottaa niin vakavasti. Hän ei tehnyt mitään väärää, vähän jutusteli mukavia. Hän ei ikinä pettäisi vaimoaan, vaimo on hänelle se tärkein. Mies totesi vielä, että hän on omasta mielestään osoittanut olevansa riittävän luotettava. Miksi sama syytös yhä toistuu vaikka jo vuosikaudet kerta toisensa jälkeen hän on ollut uskollinen ja tullut aina suoraan kotiin? Häntä ei edes kiinnosta seksi muiden kanssa. Hänhän rakastaa vaimoaan.

Vaimo ei vastannut.

Mitkä fiilikset lukijalle syntyy tästä tarinasta? Riittääkö se, että sanoo rakastavansa ja hellii toista kun hän on läsnä vai pitäisikö kumppanin ahdistuksen tunteet ottaa jotenkin paremmin huomioon? Olisiko mies ihan yhtä ”leikkisä eläin” vaimon katseen alla?  Mikä oikeastaan lasketaan pettämiseksi? … Rakastaako tuolla tavoin toimiva mies vaimoaan oikeasti?

Eikö vähän tunnukin siltä, ettei kenelläkään tässä tarinassa oikeasti käynyt flaksi?

Siteeraan loppuun suurta 90-lukulaista ajattelijaa: ”What is Love?”

Laita Haddaway soimaan.

Molemminpuolista hyväksikäyttöä

Eräs nelikymppinen miespuolinen tuttuni kertoi minulle suhteestaan elämänsä ainoaan ”rakkauteen”.

Hän oli jopa kaksi kertaa yhdessä saman ihmisen kanssa (yhteensä kuitenkin vain viitisen vuotta). Hän kuvaili naista sanoilla ”kaunein nainen, jonka oli koskaan nähnyt”… Se oli ”rakkautta ensi silmäyksellä”. Vaikka hän silloin työskentelikin autokoulussa, hän oli ”täysin sokea niille päivittäin ympärillään pyöriville teiniperseille”. (Kyllä, hän todella käytti itse sanaa teiniperse). Seksiä tässä erityislaatuisessa ihmissuhteessa oli kertoman mukaan päivittäin.

Mitään muuta mies ei oikeastaan naisen positiivisista ominaisuuksista kertonutkaan, joten ehkäpä ulkonäkö ja seksi rinnastuivat miehen näkökulmasta elämän suureen rakkauteen.

Muutoinhan mies kuvaili tätä elämänsä rakkautta toteamalla muun muassa, että nainen ”ei ollut läsnä”. Lisäksi naisella oli ollut ”itsekäs vaihe”: nainen oli lähtenyt maailmalle etsimään itseään ashrameista ja dokumentoinut tämän syvällisen etsintämatkan omaan sieluunsa ottamalla valokuvia upeista maisemista ja jakamalla ne somessa, koska tunnetustihan yksilön henkinen kasvu edellyttää tykkäyksiä muilta.

Mies ei jäänyt liiaksi surkuttelemaan exänsä lähtöä vaan löysi itselleen uuden naisystävän Tinderistä. Hän oli parisen vuotta yhdessä tämän uuden, omien sanojensa mukaan upean naisen kanssa ja nainen jopa asui suurimman osan miehen luona. Nainen oli menestyvä yrittäjä ja mies kertoi minulle miten kalliita käsilaukkuja nainen osteli. Nainen teki terveellistä ja hyvää ruokaa ja mies kävi usein naisen ohjaamilla ryhmäliikuntatunneilla. Miehen mielestä harmillista oli, että tämä nainen halusi aina ”keskustella”. Lopulta seksikään ei enää tuntunut mukavalta ja siksi mies jätti muutoin niin upean naisen.

Kun mies kertoi tästä ihmissuhteestaan, saamani mielikuva oli, että pariskunta teki kyllä paljon asioita yhdessä, mutta he eivät todellisuudessa tutustuneet kunnolla toisiinsa sinä aikana kun olivat suhteessa. Tämän naisen ulkonäköä ei oikeastaan edes mainittu eli se ei ollut yhtä olennaisessa osassa kuin elämän rakkauden kanssa. Tämäkin nainen oli vain lista miehelle hyödyllisiä ominaisuuksia.

Jossain välissä elämän rakkauskin oli palannut reissuiltaan. Tuttuni ja elämän rakkaus eivät enää päätyneet kolmatta kertaa yhteen, mutta mies kävi auttamassa naista muutossa ja he olivat jälleen harrastaneet miehen mielestä aivan uskomatonta seksiä…

Tuon kuultuani en voinut karistaa epämiellyttävää tunnetta, että se ihmissuhde perustui lähinnä molemminpuoliselle hyväksikäytölle (ja jos seksi olisi myös naisen mielestä ollut niin uskomatonta, ihmissuhteen nykytila olisi voinut olla hyvinkin erilainen).

Kun naisella oli itsellään tarve miehelle (joko junttivoimalle kuten esimerkiksi muuttoavulle tai sitten jonkun mukavannäköisen miehen jakamattomalle huomiolle, jos sitä ei saanutkaan muualta), nainen piti kiltin koiransa roikkumassa kuvioissa. Mies sai korvauksena orjatyöstään sopivan säännöstellysti ”uskomatonta seksiä maailman kauneimmalta naiselta”.

Eipä mieskään vaikuttanut lopulta olevan aidosti järin kiinnostunut naisen henkisestä puolesta eikä hän tehnyt kaikkeaan ollakseen yhdessä ”elämänsä ainoan rakkauden” kanssa. Sen, mitä hän ei saanut tuolta niin sanotulta elämänsä rakkaudelta, hän lähti hakemaan muualta. Ei taistelua rakkauden voittamiseksi takaisin, ei vaivannäköä, ei rohkeutta… Onko sellainen oikeastaan rakkautta?

Olen pohtinut, pysyikö seksi miehenkin mielestä juuri siksi niin erityislaatuisena ettei hänkään oikeastaan halunnut olla liian läsnä ihmissuhteissaan eikä nähnyt naista itsestään erillisenä yksilönä vaan ainoastaan omien seksuaalisten tarpeidensa täyttäjänä.

En tuomitse. Varmasti moni muukin nauttii itsensä ja maailman unohtamisesta ja mikä voisikaan olla helpompi tapa aikaansaada se sallitulla tavalla kuin sekoittaa päänsä seksihormoneilla. Olen itsekin tehnyt sitä.

Paljon pelottavampaa on harrastaa seksiä ihmisen kanssa, johon kokee todella syvää henkistä yhteyttä. Se on alastomuutta, jota ei voi sanoin kuvata.

Todellinen rakkaus pääsee ihon alle, eikä mikään muuta ihmistä niin kuin sellaisen rakkauden löytäminen. Kaikki ulkoiset temppeliretket jäävät turhiksi ja vasta silloin seksi muuttuu uskomattomasta jumalaiseksi. Kun sen kokee, ei enää halua mitään muuta.

Siitäkin syystä ihmissuhteissa kannattaisi kokeilla muutakin kuin molemminpuolista hyväksikäyttöä.

Dating market – ”ostakaa, ostakaa, kun tuoreena saa!”

Silmiini osui viime viikolla The Atlanticista Ashley Fettersin ja Kaitlyn Tiffanyn kirjoittama loistava artikkeli ”The ’Dating Market’ Is Getting Worse”, jossa pohdiskeltiin deittailumarkkinoita. Referoin ja kommentoin artikkelin pääpointteja tässä blogitekstissä. Kiinnostuneet voivat käydä lukaisemassa alkuperäisen artikkelin (englanniksi) yllä olevasta linkistä.

Ei ole mitenkään uusi keksintö ajatella deittailua markkinoilla olemisena. Kun viime aikoina sinkuille on alettu tarjota enemmän tuotteita deittailun helpottamiseksi ja tehostamiseksi (valmennukset miten löytää korkeatasoista seuraa, erilaiset deittiapit), seksistä ja romantiikasta on tullut entistä enemmän kuin shoppailua. Lisäksi vallalle on päässyt omituinen ajattelutapa, että aina löytyy parempaa ja käytännössä jopa samannäköistä seuraa, jos ensimmäinen ehdokas ei viekään heti kohti onnea ja autuutta. Eräs artikkelia varten haastateltu nuori nainen totesikin sen, että ihmiset ovat muuttuneet ”hyödykkeiksi” eivätkä ole enää yksilöitä.

Kun deittisivustot ja appit antavat mahdollisuuden filtteröidä huonoiksi koettuja ominaisuuksia ja etsiä juuri tiettyjä ominaisuuksia, ihmisten ja ihmissuhteiden ”shoppailu” (relationshopping) on helpottunut, mutta artikkelissa annettujen esimerkkien mukaan kyse on juuri siitä mitä sivusin myös viime viikon blogikirjoituksessani: aletaan etsiä kumppania kovin ulkokohtaisten ominaisuuksien perusteella (koulutus, ulkonäkö, varallisuusasema, harrastukset).

Etenkin vanhetessaan ihmiset kuvittelevat usein tietävänsä mitä etsivät, vaikka oikeastaan kyse on pikemminkin siitä, mitä ihmiset uskovat haluavansa. Romanttinen kemia on paljon vaikeampaa arvioida. Se, mikä näyttää paperilla täydelliseltä yhteensopivuudelta, ei välttämättä ole sitä todellisuudessa. Siksi olisikin parempi pudottaa pois vaatimuslistat ja laajentaa etsintöjä.

Ihmis-ihmis-matchit ovat vähemmän ennakoitavia kuin kuluttuja-hyödyke-matchit (kukapa ei osaisi ostaa itselleen melko kivuttomasti riittävän hyviä bluetooth-kuulokkeita!) ja sen lisäksi pitäisi muistaa, että deittailu ei ole vain kertaluontoinen transaktio. Artikkelin esimerkki imurin ostamisesta on hauska: uuden imurin hankintaa varten voidaan vertailla sopivan oloisia hyödykkeitä hetki ja sitten ostetaan yksi ja sitä käytellään mahdollisimman pitkään, eikä lähdetä testailemaan monia imureita tai hankita ”muutamia varaimureita”. Deittailussa, etenkin viime vuosina, on tunnuttu siirtyvän pois eksklusiivisen, pysyvän ja pitkäkestoisen suhteen etsimisestä. Nauroin ääneen ajatellessani, miten ihmiset sitoutuisivat jatkossa imuriinsa pidemmäksi aikaa kuin kumppaneihinsa.

Markkinat eivät vaikuta materiaaliseen hyödykkeeseen samoin kuin ihmiseen. Ihminen muuttuu myös itse ollessaan vuorovaikutuksessa deittimarkkinoiden kanssa. Talo, josta ihmiset muuttavat jatkuvasti seuraavaan, ei koe siitä ahdistusta, mutta henkilön asenne uuden kumppanin löytämiseen voi muuttua huomattavastikin, jos hänet vaihdetaan koko ajan uuteen. Kun perinteisillä hyödykemarkkinoilla toimivaa logiikkaa laajennetaan kumppanin valintaan ja se epäonnistuukin, ihmiset saattavat tuntea olonsa petetyiksi. He saattavat katkeroitua ja pettyä tai jopa räjähtää, kun asiat eivät mene kuin he olisivat toivoneet.

Miehet ovat tutkimusten mukaan yliedustettuina deittiappeissa ja käyttävät niitä aktiivisemmin, ja on myös tutkittu tosiasia, että miehet ovat täysin oikeassa kokiessaan etteivät he saa yhtä paljon matcheja tai viestejä kuin naiset. Seksuaalista markkina-arvoa koskevassa keskustelussa kuulee usein miesten valituksia siitä, miten naiset yliarvottavat oman markkina-arvonsa. Väitetäänkin, että naiset valikoisivat vain pitkiä, hyvätuloisia miehiä ja että naisilla on kohtuuttomat standardit (silloinkin kun naisilla itsellään olisi ”vähän tai ei yhtään markkina-arvoa”).

Pelottavinta on, että miehet eivät ehkä ole niin hakoteillä: OkCupid sivustolla aikanaan tehty data-analyysi osoitti, että naiset arvioivat miehet 80% ajasta keskimääräistä huonomman näköisiksi. Auts! Lisäksi Redditin FemaleDatingStrategy-ryhmässä listataan viralliseksi ideologiaksi ”ole korkean arvon nainen” (be a woman of high value). Ryhmän teesit korostavat myös sitä, että ”naisina meillä on velvollisuus olla armottomia (ruthless) arvioidessamme miehiä”. Kuulostaa ainakin omiin korviin aika järkyttävältä. Miksei muka voisi olla korkean arvon omaava nainen ilman, että pitäisi heti olla häikäilemätön, kylmäkiskoinen, miehiä kyykyttävä narttu?

Vuonna 2020 deittaajilla on (tai ainakin vaikuttaa siltä että on) paljon vaihtoehtoja – jopa niin paljon, että aivot eivät ehdi mukaan. Kun deittiappilla on viettänyt pari tuntia, aivot ovat jo tottuneet tekemään yleistyksiä ja jakavat ihmiset kategorioihin. Tämä johtaa nopeasti siihen, että ihmisiä alkaa huomaamattaankin pitää hyödykkeinä. Appit myös mahdollistavat ensimmäistä kertaa sen, että potentiaalisten kumppanien markkinat pystytään näkemään kokonaisuudessaan. Tai ainakin niin voisi luulla – oikeastihan appit näyttävät vain sen, mitä algoritmi kullekin katselijalle näyttää.

Ajatus deittimarkkinasta on vetoava, koska ihmiset kokevat voivansa ymmärtää ja jopa manipuloida ”markkinoita”. Markkinoilla ei kuitenkaan välttämättä kykene menestymään itselle merkityksellisellä tavalla vain sillä, että lisää omaa panostaan lähettämällä enemmän viestejä, käy useammilla treffeillä ja vaihtaa uudelleen ja uudelleen hakukriteerejään taikka muuttaa kaupunkiin, jossa on paremmat mahdollisuudet löytää seuraa.

Ohio State Universityssä oli tehty tutkimus yksinäisyyden ja deittiappien pakonomaisen käytön välisestä yhteydestä: mitä yksinäisempi joku on, sitä sinnikkäämmin hän etsii eri appeista kumppania. Mitä enemmän hän etsii, sitä enemmän hän saa negatiivisia kokemuksia ja sitä irrallisemmaksi muista hän tuntee itsensä. Olen itsekin tuntenut ihmisiä, jotka ovat olleet addiktoituneita Tinderiin ja joiden valinnat ja samoin käsitys itsestään ovat muuttuneet aina vain huonommiksi, mitä enemmän he ovat itseään ”markkinoille” tyrkyttäneet.

Vaikka deittimarkkinat olisivatkin aina olleet olemassa, nykyään ihmiset kokevat voivansa kontrolloida paremmin omia asemiaan markkinoilla. Joku, joka toteaa kumppanin etsimisen olevan numeropeliä, voi kuulostaa tiedostavalta ja pragmaattiselta ja samalla myös ohjata itseään entistä enemmän todennäköisyyksiin pohjautuvaan tapaan lähestyä deittailua – mutta kuten artikkelin kirjoittajat lopuksi toteavat: Sellaiset henkilöt saattavat tukahduttaa samalla kaikki rehelliset ilmaukset sietämättömän inhimillisestä yksinäisyyden kokemuksesta tai siitä toiveesta, joka saa heidät jatkamaan numeroiden pyörittelyä.

Ymmärrän itse sen ”toiveen” yhteyden hakemisena ja sellainen yhteys edellyttää panostusta laatuun, ei määrään. Valokuvista on vaikeaa ellei peräti mahdotonta nähdä laatua. Laadun saa selville vain menemällä tutustumaan hyödykkeeseen, vähän nykimällä saumoista ja tutkimalla että materiaali on sitä, mitä kuvauksessa on väitetty. 😉

Onneksi artikkelissa oli valonpilkahduksiakin – koko artikkelin suosikkisitaattini tuli Alvin Rothilta (siteeraan englanniksi, jotten tuhoa toimivaa ilmausta suomennoksella): ”Have you ever read any of the novels of Jane Austen? Pride and Prejudice is a very market-oriented novel. Balls were the internet of the day. You went and showed yourself off.”

Ei muuta kuin osoittamaan omat ballsit live-kohtaamisissa! Viidakkorumpua soimaan, jotta pääsemme mahdollistamaan saumoista nykimisiä. 😉

Onnekasta maaliskuuta!